Kiinteistöalan juhlapuheita seuratessa saa vaikutelman, että kaikki haluavat taloyhtiöiden hallituksiin lisää osaamista. Erityisesti Isännöintiliitto on tässä kunnostautunut. Mutta allekirjoittaako jäsenistö puheen? Oma kokemukseni on, että monet isännöitsijät ottavat mieluummin hallituksen jossa istuu helposti ohjailtavia ”lampaita”, kuin sellaisen jossa on asioihin perehtyviä ja vaativia yksilöitä. Onhan hiukan hömelö hallitus helpompi työnantaja, joka ei vaadi isännöitsijältä paljoa.
Terävä hallitus ymmärtää roolinsa hoitaa sille uskottua omaisuutta mahdollisimman hyvin. Se väistämättä tarkoittaa, että hallitus vaatii myös isännöitsijältä ammattimaisempaa otetta. Tämä näkyy vähän kaikessa isännöitsijän toiminnassa, sillä tiedostavalle asiakkaalle ei voi syöttää kakkoslaatua isännöitsijän oman aikataulun mukaan, kuten alalla on ollut tapana. Asiantuntevan hallituksen vaatimukset eivät ole kohtuuttomia, nehän perustuvat isännöintisopimukseen, mutta miniminkin vaatiminen voi silti olla isännöitsijän kannalta harmillista, sillä ”perushallitus” ei välttämättä vaadi yhtään mitään. Normaalitilanteessa moni isännöitsijä on tottunut siihen, että asiat saa hoitaa oman tahtonsa mukaisesti ilman, että hallitus ottaa asioihin mitään kantaa.
Hiukan sellaista ilmapiiriä olen ollut aistivinani, että asiantunteva hallitus saa isännöitsijätoimistossa nopeasti hankalan hallituksen maineen. Kaikki menee hyvin niin kauan kun isännöitsijäntoimiston tuottama palvelunlaatu riittää hallitukselle, mutta mikäli hallitus vaatii enemmän (vaikkakin täysin sopimuksen puitteissa), isännöitsijät eivät ole helposti valmiita muuttamaan omia prosessejaan. Alan johtava ajattelu on hyvin tuottajalähtöistä. Asiat mietitään siltä kannalta, miten ne isännöitsijätoimiston kannalta järjestetään helpoiten. Jos asiakas odottaa nykyaikaista, asiakaslähtöistä palvelua, on helposti pian törmäyskurssilla perinteisen isännöinnin kanssa.
Tämä blogikirjoitus on enemmän mututuntumalta tehty kuin moni aiempi. Sellainen fiilis on vain jäänyt keskusteluista kollegoiden kanssa, että moni ei mitenkään innokkaasti odota saavansa itselleen entistä haastavampia asiakkaita. Alalla on pitkän ajan kuluessa totuttu helppoon elämään, jossa asiakas osallistuu palvelun tuottamiseen mahdollisimman vähän. Itse epäilen, että tämä käytäntö tulee muuttumaan nopeammin kuin mihin monet isännöitsijät ovat valmiita sopeutumaan.
Tärkeimmän asian monet isännöitsijät unohtavat. Pätevä hallitus on vaativa asiakas, mutta kun sille tarjotaan hyvää palvelua, tästä syntyvä asiakassuhde isännöitsijään on myös hyvin vahva. Kyse ei siis ole uhasta, vaan mahdollisuudesta vahvistaa oman asiakaskunnan pysyvyyttä ja kannattavuutta.
