Uuden asunto-osakeyhtiölain voimaantullessa tietyt kiinteistökentän tahot povasivat laajalti pienten isännöitsijätoimistojen ja osakasisännöitsijöiden katoamista kartalta. Konsensus oli, että lainsäädännön ja alan muun sääntelyn sekä rakennustekniikan monimutkaistuessa tehtävät käyvät liian vaikeiksi pienen toimijan hallita.
Väitteessä oli pieni totuudenjyvä. Nimittäin osakasisännöitsijöiden määrä on todellakin vähentynyt ja etenkin kerrostaloyhtiöissä he ovat todellinen harvinaisuus. Tämä on ymmärrettävää, sillä isännöintityössä tarvittava tietotaito ja -järjestelmät alkavat olla liian suuri investointi taloyhtiön osakkaalle, jonka siviilityö ei ole kiinteistöjohtamisessa. Myös työelämän kuormittavuus selittänee paljolti, miksi isännöintityö on siirtynyt OTO-isännöitsijöiltä ammattilaisten haltuun.
Pienet toimistot katoavat -väitteiden takana olevat premissit kuten sääntelyn monimutkaistuminen ovat tosia. Niistä tehty johtopäätös on kuitenkin väärä, sillä pienet toimistot voivat tuottaa erittäin laadukasta isännöintipalvelua verkostoitumalla muiden alan ammattilaisten kanssa. Juuri verkostovaikutuksia alan vanhat toimijat eivät ole ottaneet huomioon. Isännöintikentässä on ollut tyypillistä, että toimisto tekee kaiken itse kirjanpidosta hallinnolliseen ja tekniseen isännöintiin, onpa isännöitsijöitä nähty projektipäällikön roolissa vievän läpi jopa miljoonaluokan korjaushankkeita. On selvää, että näin toimimalla toimistossa pitääkin olla runsaasti mahdollisimman monialaisia osaajia ja silti toiminnan rönsyily on vaarassa ajaa palvelukokemuksen umpikujaan.
Siinä missä isännöintiyritykset ovat tehneet kaiken itse, muualla yritysmaailmassa on jo 90-luvun alusta asti ollut trendi keskittyä ydinosaamiseen ja rakentaa yrityksen ympärille verkosto kumppaneita, jotka tuottavat muut arvoketjun osa-alueet. Isännöinnin kannalta verkostomallin omaksuminen tarkoittaa, että isännöitsijästä tulee enemmän kapellimestari kuin yksi orkesterin soittajista. Hänelle jää myös enemmän aikaa keskittyä tehtäviinsä ja varmistaa se tärkein, että asiakasyhtiöt tulevat kokonaisuutena hoidetuksi moitteetta. Esimerkiksi teknisten asioiden yhteydessä siitä on myös huomattavaa hyötyä, että isännöitsijä asioi ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. Mikäli tehtävät suorittaa oman yrityksen tekninen isännöitsijä ja työssä tapahtuu virheitä, isännöitsijän on vaikea hoitaa ongelmaa taloyhtiön edun mukaisesti, sillä reklamaation kohde on tosiasiassa hänen kollegansa. Ei korppi korpin silmää noki, kuuluu vanha sanonta. Ulkopuoliseen asiantuntijaan nähden isännöitsijä on aidossa tilaaja-esimiesasemassa.
Nykyaikainen tieto- ja viestintäteknologia on myös mahdollistanut verkostoitumisen tavoilla, joita ennen ei ollut. Paperiaikaan kirjanpito oli järkevintä hoitaa itse, sillä tiedonvaihto ja asiointi ulkopuolisen kirjanpitäjän kanssa olisi ollut hidasta ja työlästä. Tänä päivänä isännöitsijä voi asioida ulkopuolisen taloushallintotoimiston kanssa täysin sähköisesti, hänellä on näkymä suoraan yhtiön tileihin, tositteisiin ja tilikirjoihin, jotka ovat kaikki sähköisessä muodossa. Isännöitsijä voi hyväksyä ja tiliöidä tulevat laskut omassa toimistossaan ja samalla hetkellä ne siirtyvät sähköisesti kirjanpitäjän työpöydälle. Modernein viestintäkeinoin isännöitsijä ja kirjanpitäjä voivat vaivatta olla yhteydessä toisiinsa, vaikka olisivat fyysisesti eri toimistoissa.
Uskon vahvasti, että pieni toimija voi palvella asiakkaitaan paremmin kuin suuri. Kun kyse on isännöitsijäyrittäjästä, yhteys asiakkaisiin on välitön ja isännöitsijä tulee hoitamissaan taloissa ihan eri tavalla tunnetuksi kuin ketjuisännöitsijä, joka on asukkaille usein vain nimi ilmoitustaululla. Isännöitsijäyrittäjälle ei myöskään koskaan hämärry, kuka hänen työnantajansa on. Se on yksiselitteisesti taloyhtiö, joka maksaa hänen palkkansa.05
