Tänä maanantaina ovat monet suomalaiset palanneet töihin kesälomiltaan, joten on korkea aika palauttaa myös Isännöintivelhon blogi säännölliseen julkaisutahtiin kesätauoltaan! Tänään on ollut uutisissa etujärjestöjen lobbaus korjausrakentamisen elvytyksen puolesta. Asialla on ollut mm. LVI-alan tekniset urakoitsijat, joka vaatii valtiovallalta panostuksia samaan tapaan kuin tehtiin v. 2009, jolloin valtio elvytti tarjoamalla taloyhtiöille tilapäisen 10 % korjausavustuksen. LVI-TU:n tiedotteen voit lukea tästä.
Isännöitsijänä olen sitä mieltä, että tilapäiset ja suhdanneluontoiset korjausavustukset ovat taloyhtiöille hyödyttömiä ja jopa haitallisia. Korjaamisen massiivista tarvetta ei kiistäne kukaan. Rakennetun omaisuuden tila eli ROTI-raportti arvioi aivan oikein rakennuskannan korjausvelan määräksi jopa 50 miljardia euroa. Kyseessä on todellinen ongelma, joka kuitenkin vaatii pysyvän ja pitkäjänteisen ratkaisun. Kysynnän tilapäinen piristäminen johtaa vaikeuksiin.
Suomen kokoisessa maassa on vain rajallinen määrä päteviä korjaussuunnittelijoita, valvojia, projektipäälliköitä, urakoitsijoita ja rakennustyövoimaa. Tämä määrä on muokkautunut vastaamaan pysyväisluontoiseen kysyntään. Jos kysyntää keinotekoisesti kasvatetaan tilapäisellä korjausavustuksella, nämä korjaushankkeiden onnistumiselle elintärkeät toimijat tulevat ylityöllistetyiksi. Tämä puolestaan johtaa hintojen nousemiseen – hinnat nousevat vähintään sen verran, mitä taloyhtiöt saavat ylimääräistä avustusta – ja tarjonnan laadun heikkenemiseen, kun alalle tulee osaamattomia helppoheikkejä nopean palkkion toivossa.
Vuonna 2009 kävi juuri edellä kuvaamallani tavalla. Korjausrakentamisen hinnat, niin suunnittelun kuin urakoinninkin, nousivat yli 10 % ja päteviä tekijöitä oli vaikeaa löytää. Lisäksi tilapäisen korjausavustuksen ehdot olivat tiukat, sillä olihan rahaa jaossa vain lyhyen aikaa. Tämä johti siihen, että urakat jotka olisi muuten hoidettu hyvässä järjestyksessä, jouduttiin avustuksen ajamana suunnittelemaan, kilpailuttamaan ja toteuttamaan kiireessä ja hätäisesti. Tehtiin paljon virheitä, joita on sitten myöhemmin paikkailtu. Monessa taloyhtiössä osakkaat tuskailivat, että päätöksiä joudutaan tekemään liian nopeasti. Erityisesti kunnolliseen hankesuunnitteluun ei mitenkään jäänyt aikaa kuin niissä yhtiössä, joissa se oli ehditty tehdä jo ennen kuin avustuksesta tiedotettiin.
Lienee erikoista, että isännöitsijänä eli taloyhtiöiden edustajana vastustan valtiovallan lisärahan jakamista omalle alalleni. Tämä johtuukin siitä, että vaikka korjausavustukset ovat näennäisesti suunnattu tilaajille eli taloyhtiöille, ja vaikka avustukset maksetaan taloyhtiöille, ne tarjonnan joustamattomuuden vuoksi tosiasiassa menevät kustannusinflaationa konsulteille ja urakoitsijoille. Tilapäiset korjausavustukset eivät ole taloyhtiöiden etu – pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen korjaustoiminta on.
